E-pentueemme täyttää huomenna 3 viikkoa. Heillä on oma blogi, joka löytyy osoitteesta http://emau.blogit.fi/

Tervetuloa sinne seuraamaan pentujen kasvua!

Tänään lähti viimeinen pentu, aiemmin Leilana tunnettu Tappy, omaan kotiinsa. Tarmo ja Vilma ovat hurmanneet omia perheitään jo reilun viikon ajan ja hienosti on siellä kuuleman mukaan mennyt. Tarmo sai hyvän kaverin Manu-burmasta ja jo parin päivän kuluttua he nukkuivat sylitysten, Manun tassu suojelevasti Tarmon päällä. Vilmasta on saatu myös hyviä uutisia.

Talo on kovin hiljainen, yksikin pentu teki kummasti eloa huusholliin. Toisaalta, emme pistä pahaksemme tätäkään rauhallisempaa vaihetta. On ihanaa kun saa noihin aikuisiin kissoihin panostaa taas kaiken huomionsa. Ja nekin näyttävät tykkäävän. Ainoa ongelma on nyt, että edulliset 400g ruokapurkit jäävät osittain syömättä! No, onneksi on koiranen.

Cleopatralla on meneillään tiineyspäivä nro 60, joten viikon sisällä jo toivottavasti kotisivuillamme on uusia pentu-uutisia löydettävissä! D-pentujen osalta blogimme kuitenkin päättyy tähän. Kiitos kaikille kahdelle lukijallemme ja kissamaista kevään jatkoa!

Viikon päästä Tarmo ja Vilma ovat jo lähteneet. Leilallekin varmistui ihana oma koti, jonne se muuttaa viikkoa myöhemmin, kun perheelleen sitten paremmin sopii. Hyvä mieli on, kun kaikki saivat hyvät kodit. Varsin mukavaa on, että kaikki kolme jäävät Tampereelle tai ihan lähistölle, joten ehkäpä niitä tulee tavattua myöhemminkin.

Nyt voidaankin vähitellen alkaa keskittyä Cleopatran pentuihin. Nehän syntyvät vajaan kuukauden kuluttua Cleon omassa kodissa Helsingissä. Voi olla että niistä pennuista ei tule blogia pidettyä, ellei sitten Cleon oma koti innostu asiasta. ;)

Allekirjoittanut oli tänään kotona yskimässä keuhkojaan pihalle, joten voitiin katsella hiihtokilpailuja. Olihan siinä viuhtomisessa ihmeteltävää pentujenkin mielestä! Loikoilivat kaikki sohvalla katsellen telkkaria sen jälkeen kun ensin oli riekuttu sohvaa ristiin rastiin (eräänlaista penkkiurheilua kai sekin). Mutta ans olla kun Matti sivakoi maalisuoralle, jo piti Tarmon nousta istumaan ja tuijottamaan moista ihmetystä! Olihan se melkoinen tapaus. Ilmeet olivat tavallistakin hämmästyneemmät itse kullakin. Harmi kun ei ollut kameraa hollilla.

Leilan varaus sitten kuitenkin peruuntui, koska emme halua lähettää pentua maailmalle rahtina ilman että uusia omistajia on tavattu.

Eli Leila etsii edelleen omaa kotiaan, jossa saisi temmeltää ja touhuta koko pienen kissan elämänhalun kyllyydestä.

Pennut täyttivät tänään 11 viikkoa. Enää pari-kolme viikkoa he viipyvät täällä meillä, ainakaan Vilma ja Tarmo. Leilan jatkosuunnitelmat ovat vielä auki. Se sievistyy päivä päivältä, mikä ei yhtään helpota päätösten tekemistä. Alkaa muistuttaa yhä enemmän ja enemmän erästä erittäin kaunista mauta, isoäiti Kiijaa.

Vauhtia piisaa ja ruoka maittaa. Tytöt eivät suostu syömään kuivaruokaa, Tarmolle kyllä kelpaa sekin.

Tässä me ollaan kaikki kolme! Leila kurkkii pesätornista, Vilma on takana istumassa ja Tarmo kuikuilee edessä.

Leila söpöilee